Korjaustapauksia

Maanpinta pihassa viettää taloon päin ja sadevesikourut ja -järjestelmä puuttuu. Nämä aiheuttavat veden pääsyn sokkeliin, perustuksiin ja kellariin. Vaarana on puisten seinien ja välipohjan (lattia) lahoaminen. Lisäksi routimisvaara on lisääntynyt.

Toimenpiteeksi suosittelin maanpinnan muotoilua siten, että sokkelin juuresta on viettoa reilusti talosta pois päin ja vedet johdetaan talon pituussuunnassa pois talon lähettyviltä. Lisäksi suosittelin sadevesijärjestelmän asentamista sadevesiviemäreineen. Kellarin tuuletusta suosittelin parannettavaksi. Seinien alapäitä suosittelin tarkistettavaksi mahdollisten lahokohtien takia.

Talo oli muuten hyvässä kunnossa ja edessä on paljon onnellisia vuosia.

Samanlainen tilanne kuin kuvassa nro 1. Tilannetta on yritetty korjata tuon ajan tietämyksen mukaan tekemällä kiviperustuksen päälle betoninen ns. valesokkeli, joka on uskottu toimivan suojana roiskevesiä ja pintavesiä vastaan. Valesokkeli tässä tapauksessa ei ole toiminut, vaan se on jopa imemällä johtanut lumesta vettä ylemmäksi hirsirakenteisiin. Lisäksi se on estänyt rakenteen luonnollisen tuulettumisen ja kuivumisen. Rakenne oli pahasti lahonnut ja vaati korjaamista.

Toimenpiteeksi suosittelin samaa kuin edellisessä tapauksessa. Talon rossipohjan tuuletusta suosittelin parannettavaksi ja lattia- ja seinärakenteiden uusimista pehmentyneistä kohdista. Lattiarakenne on turve-sammal-eristetty ja säilyttämisen arvoinen. Kuvassa 3 näkyy hyvin lattiarakenne, joka on tuettu maassa olevien kivien ja niskahirsien varaan ja turve-sammal näkyy pohjalaudoituksen päällä. Rakenne toimii edelleen hyvin, kunhan ilmavirta (vuotokohdat) saadaan huolellisesti tukittua esim. pellavaeristeellä. Hirsien korjaamisessa voi käyttää uutta hirtta tai mieluimmin vanhaa, jos sitä löytyy.

Korjaustoimenpiteillä talon elämä jatkuu ja sen omistajat voivat olla ylpeitä tehdystä työstään.

Tässä kosteus on päässyt hirsiseinään sisältä päin. Kosteus on tehnyt tuhoa pikkuhiljaa varkain. Seinän lahokohdat olivat vain rossipohjaisen alapohjan kohdalla, mikä viittaa siihen että sisätilan kosteus on tiivistynyt kohtaan, jossa vesihöyry on tiivistynyt vedeksi, kohdatessaan seinän kylmän ulkokerroksen. Lisäksi lahokohtaan oli tullut kuoriaisten aiheuttamaa pehmentymää. Kyseiset kuoriaiset olivat syöneet vain pehmentyneen puun osia. Laho oli sisäpuolella huomattavasti pahemman näköinen

Toimenpiteeksi suosittelin pehmenneiden puuosien poistamista hivenen (noin 20 cm) laajemmalta kuin puuosat olivat lahonneet. Suosittelin hirsien vaihtoa kohtiin, jossa yli puolet hirren paksuudesta oli pehmentynyt. Kohtiin joissa hirsi oli pehmentynyt vähemmän, se paikataan puulla, joka voi olla hirttä tai ihan tavallista lankkua.

Talosta tulee upea!

Tämän 100 vuotiaan maalaistalon hirsiseinät on vuorattu pystylaudoilla ja rimoilla. Korjaajalla aikoinaan on ollut hyvä ajatus suojata seinän alahirttä lahoamiselta asentamalla ulkolaudoituksen päälle lauta. Laudan on arveltu ohjaavan veden kivijalan ulkopuolelle. Tilanne on kuitenkin toiminut toisin päin ja vesi on valunut vanhaan malliin ulkoseinän pintaa alaspäin ja päätynyt laudan taakse ja hirren alle. Lisäksi lauta on estänyt tuulettumisen ja kuivumisen, joten lahoaminen on vain kiihtynyt.

Toimenpiteeksi suosittelin että hirret kannattaa tarkistaa mahdollisten lahojen takia ja korjata, jos on tarvetta. Nykyinen ”tippalauta” kannattaa poistaa koko talosta. Paikata lautojen alapäät samanlaisella laudalle tai sirkkelöidä lautojen lahonneet alapäät vaakasuoraan pois ja asentaa kunnon puinen tippalauta vanhojen lautojen alapäähän, noin 30 cm korkeudelle kivijalasta ja kiinnittää se hirsipintaan asti, että vesi ei pääse hirteen. Alareunaan kivijalkaa vasten samanlainen tai vähän isompi tippalista. Väliin voidaan asentaa täysponttiset lankut vaakaan.

Vaurio vaikutti pääasiassa esteettiseltä, mutta pahimmista kohdista vaurio saattoi olla myös rakenteellinen ja vaatii hirsikengitystä (alahirsien vaihtoa).

Viehättävä talo kauniissa kulttuurimaisemassa omistaa huolehtivat asukkaat.

Tässä talovanhus 1900-luvun ensikymmeneltä on saanut pintaansa 1970-luvun vitsauksen, lateksimaalin, joka uutena ja ehjänä voi olla jopa kaunis ja vedenpitävä, mutta vaurioituneena seinän lahottaja. Tässä maalipinta on vaurioitunut, kuten yleensä on käynyt. Maali lohkeilee ja väleihin pääsee vettä, joka ei tuuletu riittävän nopeasti puusta pois, lahottaa puun ja ”kupruttaa” maalipinnan rumaksi.

Toimenpiteeksi suosittelin että maali kaavitaan kaapimilla käsin pois. apuna voidaan käyttää infrapunalämmitintä (esim. Speedheater®) tai maalinpoistoaineita. Puupinnat uusitaan lahonneilta osin ja pinnat maalataan ns. perinnemaalilla, mikä voi olla esim. pellavamaali, petrolimaali tai keittomaali, riippuen kuinka puhtaaksi vanha puupinta kaapimalla saadaan.

”Hyvä tästä tulee ja pintaahan tämä vain on”.

Tämän yli 100 –vuotiaan komean uusrenessanssityylisen rakennuksen rossi-alapohja oli pahasti lahonnut. Syyksi todettiin liian heikon alapohjan tuuletuksen. Rossipohjan ryömintätilan korkeus oli kyllä riittävä, mutta sokkeliin oli aikoinaan tehty liian vähän tuuletusaukkoja (ns. kissanluukkuja).

Toimenpiteeksi suosittelin että tuuletusta parannetaan tekemällä reilusti lisää tuuletusaukkoja sokkeliin ja tuuletusta tehostetaan talon keskelle ryömintätilasta katolle johtava tuuletusputki, joka tulee lämmöneristää koko matkaltaan kondenssiveden estämiseksi. Tuuletusputki ”imee” ilmaa ryömintätilasta ulos katolle, eli kuiva ilma tulee tuuletusaukoista ja poistuu tuuletusputken avulla katolle. Näin ilma saadaan vaihtumaan lattian alla. Pehmenneet puuosat suosittelin poistettavaksi ja korvattavaksi ehjällä terveellä puulla.

Upea tyylirakennus ansaitsee henkeen sopivan ja entistävän korjauksen. Tämä toteutui tässä kohteessa, hienoa.